Tietoa kierrätyksestä

Jätehuollon vaatimukset, haasteet ja tavoitteet


Vaatimukset


Jätelain tavoitteena on tukea kestävää kehitystä edistämällä luonnonvarojen järkevää käyttöä sekä ehkäisemällä ja torjumalla jätteistä aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle sekä ympäristölle. Jätehuollossa on etusijalle asetettu jätteiden synnyn ehkäisy. Toissijaisena tavoitteena on jätteiden hyödyntäminen raaka-aineena ja tämän jälkeen hyödyntäminen energiana. Jätteen polttaminen ilman energian talteenottoa tai jätteen sijoittaminen kaatopaikalle ovat näin ollen viimeisiä käsittelyvaihtoehtoja.

Haasteet


Yhdyskuntajätteen hyödyntämisen haasteena on sen hyvinkin sekalainen koostumus verrattuna esimerkiksi teollisuuden tuottamiin jätteisiin, jotka usein ovat samasta materiaalista koostuvia suuria eriä. Hyödyntämistä vaikeuttavat suuressa osassa maata jätteiden keräyksen, kuljetuksen ja esikäsittelyn kustannukset verrattuna kaatopaikkakäsittelyyn.

Jätteistä uusioraaka-ainetta valmistavien yritysten kannalta haasteita ovat raaka-aineiden ja tuotteiden kysyntä, saatavuus, laadun vaihtelut sekä tuotannon kannattavuus.

Tavoitteet


Nykyaikaisen jätehuollon tavoitteena on sekä kaatopaikoille sijoitettavan jätteen että kokonaisjätemäärän vähentäminen.

Uuden valtakunnallisen jätesuunnitelman (VALTSU) valmistelun tavoitteita ovat:
- jätepoliittiset linjaukset tuleville vuosille
- suunnitelma valtiovallan ohjauskeinoista
- ehdotus eri toimijoiden rooliksi
- jätehuollon infrastruktuurin kehittämis- ja ohjaustarpeiden arviointi
- jäte- ja materiaalitalouden yhtenäinen tilastopohja
- tavoitteiden seurantajärjestelmä.

Uudessa VALTSU:ssa pyritään laajentamaan jätepolitiikkaa niin, että se yhä enemmän huomioisi tuotteiden tuotantoketjun kaikki materiaalivirrat ja ympäristövaikutukset.

Jätehuollon käytännön järjestämistä sekä laitoshankkeita koskevat päätökset tehdään pääasiassa paikallistasolla - kunnissa, jätelaitoksissa ja alan yrityksissä. Siksi valtakunnallisella jätesuunnitelmalla pyritään myös ohjaamaan alueellisten jätesuunnitelmien laatimista.

Biojätestrategia ja kaatopaikka-asetus


EU:n kaatopaikkadirektiivi edellyttää, että jäsenmaat laativat kansallisen strategian kaatopaikoille sijoitettavan biohajoavan jätteen määrän vähentämiseksi. Tällä strategialla pyritään edistämään jätteen hyödyntämistä sekä vähentämään kaatopaikkojen ympäristö- ja terveyshaittoja. Erityisesti kiinnitetään huomiota biohajoavaan yhdyskuntajätteeseen. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan uusia jätteiden käsittely- tai hyödyntämislaitoksia. Pääosa uudesta kapasiteetista tarvitaan biohajoavan jätteen esikäsittelyyn ja energiana hyödyntämiseen.

Valtioneuvoston joulukuussa 2004 hyväksymän Suomen biojätestrategian mukaan biohajoavan yhdyskuntajätteen kaatopaikkakäsittelyä on Suomessa rajoitettava vuonna 2006 enintään 1,6 miljoonaan tonniin, vuonna 2009 enintään 1,0 miljoonaan tonniin ja vuonna 2016 enintään 0,7 miljoonaan tonniin. Vuonna 2016 saa kaatopaikoille siten sijoittaa enää enintään 25 prosenttia tuolloin syntyvästä biohajoavasta yhdyskuntajätteestä.

Biojätestrategian mukaan vaihtoehtoiseen hyödyntämiseen tai käsittelyyn on ohjattava vuonna 2009 noin 1,5 miljoonaa tonnia ja vuonna 2016 noin 2,1 miljoonaa tonnia biohajoavaa yhdyskuntajätettä. Uutta jätteiden käsittely- tai hyödyntämiskapasiteettia nostetaan vuoteen 2009 mennessä noin 600 000 tonnille ja vuoteen 2016 mennessä noin 1 200 000 tonnille biohajoavaa yhdyskuntajätettä.

Kaatopaikalle sijoitettavan jätteen tulee täyttää kaatopaikkakelpoisuuden ja ympäristöluvan vaatimukset. Yleisesti ottaen jäte tulisi sijoittaa kaatopaikalle vain, jos sen hyödyntäminen ei ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollista. Vuoden 2005 alusta alkaen kaatopaikoille on saanut sijoittaa vain esikäsiteltyä jätettä. Myös biohajoavan jätteen kaatopaikkakäsittelyä on rajoitettu: vuoden 2005 alusta kaatopaikalle on saanut vastaanottaa vain sellaista yhdyskuntajätettä, jonka sisältämästä biohajoavasta jätteestä on suurin osa kerätty talteen hyödynnettäväksi esimerkiksi biojätteenä ja keräyspaperina.

Kaatopaikkakelpoisuus tiukentuu

Suomessa muutetaan Valtioneuvoston päätöstä kaatopaikoista niin, että se vastaa EU:n kaatopaikkadirektiiviä. Käytännössä kaatopaikkakelpoisuuden arvioinnin yleisiä periaatteita tarkennetaan. Samaan aikaan on laadittu soveltamisopas jätteiden kelpoisuustutkimusten ja -arvioinnin toteuttamisesta.

Kaatopaikkakelpoisuusmenettely koskee kaikkia jätteitä. Jätteen tuottajan on annettava tiedot jätteen alkuperästä, luokituksesta ja kelpoisuudesta. Kaatopaikan pitäjän taas on tarkastettava jäte ja sitä koskevat tiedot. Näiden tietojen lisäksi on tärkeätä tietää jätteen suunniteltu sijoitusluokka sekä suunnitellun kaatopaikan edellyttämät erikoisvaatimukset. Kaatopaikalle saa sijoittaa vain sen luokituksen mukaisia jätteitä. Ongelmajätteiden kaatopaikkakelpoisuus on aina arvioitava erikseen.

Yhdyskuntajätteestä noin kolmasosa tai korkeintaan puolet on kotitalousjätettä.

Yhdyskuntien jätehuollon uudet järjestämismallit tuovat enemmän vastuuta ja velvoitteita kotitalouksille. Näiden noudattamisen varassa on pitkälti koko järjestelmän toimivuus ja asetettujen tavoitteiden saavuttaminen. Keräys pyritään tekemään jokaiselle kansalaiselle mahdollisimman helpoksi. Kotitaloudet voivat vaikuttaa hyvin paljon kaatopaikoille menevän jätteen määrään lajittelemalla ja kierrätystä tehostamalla.